Penkkipunnerruksia vai permispenkki?

Pitää ehkä vähän keventää päivää Julian raskaiden - joskin tärkeiden - alkoholinturvottamien ajatusten jälkeen.

Olin tuossa äsken salilla. Kun kiedoin lenkkareita jalkaani ennen treeniä, olin vielä onnellisen tietämätön että joutuisin kuuntelemaan tämän lisääntymisbiisin kaksi kertaa. Kiitos NRJ 17.15-18.30! Viimeksi soi tämä oksettava ja raivostuttava skeida (,jota voisit Julia muuten ehdottaa Black Eyed Peasin tilalle bilebiisiksi?)

No niin, asiaan: pukuhuoneeseen ponkesi tutustumiskäynnille mummo – kiinnostavaa, seniori salilla! Hattarapäällä oli The Mummoasenne ja olennaiset, kiperät kysymykset. Kun salin henkilökuntaan kuuluna ponnaripää kertoili reippaana infrapunasaunasta ja tilavista kaapeista, mummo keskeyttää pamautti happamana:
”Täällä tarttee sitten varmaan ottaa kaikki omat sampoot ja saippuat mukaan?”
Salineito vastasi:
”Ei, itse asiassa ne on kaikki talon puolesta, ei tarvitse mitään ottaa.”
Mummo intti ehdottoman veemäisellä äänellä venyttäen:
”No niin niin, mutta entäs sitten, jos tarttee jotain omia erityistuotteita?”
Niin niin. Mitäs siihen sitten sanot. Mummot vetävät aina oloasunsa takataskusta erityistarpeen, jota ei olla huomioitu vaikka olisi mitä tarjolla. Tsaijai.

Kotiloituminen

Anna-mummo on vähän huolissaan. On lauantai-ilta. Tukka on sekaisin, päällä on oloasu, seurana kaveri ja kissa. Tilanne olisi aika ok, jos kello olisi 02:00 ja oltaisiin juuri palattu universumin siisteimmistä bileistä, mutta ei, kello ei ole edes seitsemää. Molempina tämän viikonlopun iltoina koti, kynttilät, punaviini, lihapullat, jutustelu ja niin edelleen on houkutellut enemmän kuin juhlinta ja riekkuminen. Eilen olisi ollut huippumeininkiä ja tänäänkin hipat, joita olen odotellut koko syksyn ja valinnut asun jo syyskuussa.

Onko syynä syksyn väsähdys, aika äärimmilleen viety työtaakka (eläkepäiviä odotellessa), liian hyvät uutuuslevyt soittimessa vai - wait for it - mummoutuminen ja kotiloituminen.

Onneksi pian alkaa pikkujoulukausi.

TGINMA*

*)Thank gosh it's not Monday anymore.

Tapaa stalkkerisi

Anna-mummoa mietityttää tänään ilmiö, jossa suositut bloggaajat ilmoittelevat päivystävänsä esimerkiksi festarilla ja ”tule nykäisemään hihasta jos näet minua”. Ymmärrän sen, että tosielämästä vieraantuneet lukijat ehkä haluavat sanoa ”moi” seuraamalleen ja ihailemalleen tyypille, mutta mitä bloggaaja sanoo lukijoilleen? Mitä ihmeen puhuttavaa kahdella täysin ventovieraalla voi olla? Lukija tietää täysin bloggaajan elämästä hämmentävän paljon (ja voi täydentää mielikuvituksellaan loput), mutta bloggaaja ei lukijastaan mitään, paitsi ehkä muikkumaestro-tyyppisen nimimerkin.

Miksi bloggaaja haluaisi tavata lukijansa ja oikein lietsoa lukijoitaan tulemaan seuraansa siviilissä? Saadakseen plöräyksen suitsutusta ja palvontaa? Entä jos lukijalta on luvassa kritiikkiä ja kiusallisia kysymyksiä, kuuluuko niihinkin vastata? Koska mummot ovat rohkeita testaajia, he harrastavat puolestanne tätä tutkivaa zzzurnalismia tänä viikonloppuna! Stay tuned ja naamatutut bloggaajat – varokaa, tuntemattomilla salaseuraaja-mummoilla on teille pari kiperää kysymystä.

Näillä puheilla mummolifen bloggaajat päivystävät huomenna Flow’n Tastebuddies-pisteellä kello 19.20-19.30. Kysymykset pyydetään lähettämään etukäteen. Hihasta ei saa nykiä, mutta olutlahjoituksia otetaan vastaan.

Nappaa nakki

Helteiset terveiset! Tämä kuumuus on ottanut Anna-mummon aivon päälle sen verran napakasti, että vaihdevuosifiilis on tullut tutuksi. Tuuletinta on metsästetty sekä Helsingistä että Turusta. Molemmista kaupungeista sai maan johtavasta kermapersetavaratalosta tuttua haistavaippa-palvelua. (Saan sanoa noin, koska olen ollut samassa lafkassa itsekin töissä joskus entisessä elämässäni.) Ehkä Mummolifessä voitaisiin tehdä myös käytösarvioita ja mysteeripalvelutasonparjausta? Mallorcalta tuliaisena tuotu viuhka tuli erittäin tarpeeseen. Kiitos vaan isomummolle!

Kävimme terveellisellä aamiaisella Hakaniemen torilla. Toiset tilasivat puuroa, toisille tuli kaksi nakkia. Kumpikohan oli hei parempaa?

Elämänlaatu parani nakin mitan verran.

p.s. Luithan jo tämän. Mitä rohkeaa neroutta!

Kuinka hipsteriä?

Mummo arvostaa kyllä videon käytännöllisiä vinkkejä - kuinka kätevä onkaan kotitekoinen mehujää, jonka sisällä on hammasharja!

Taas aurinko nousee

Suositellaan: Aamuyö tuomiokirkolla. Kuten kaikki tietävät, mummot ovat varsinaisia aamuvirkkuja. Kaffet on keitetty ja tukka paplareilla ennen kuin hesari kolahtaa postiluukusta. Joskus sitä nuorempikin neitonen on hereillä kello puoli kuusi – esimerkiksi olemalla menemättä nukkumaan. Yöllisen petankkiturnauksen jälkeen oli pakahduttavan juhlavaa istua tuomiokirkon rappusilla hiljaa ja tuijottaa tyhjää senaatintoria. Oh! Mielessäni taustalla soi tämä biisi. Aurinko tuli esiin ja alkoi lämmittää kasvoja, mukavaa. Seurueemme tuijotti tyhjää aukiota ja mietiskeli hiljaa ja puhui vähän. Äkkiä katsekenttäämme osui kohti Katajanokkaa kipittävää pinkkitukkainen tyttö. Sitä melkein hämmentyi, kun näki jonkun tuntemattoman ihmisen. Olimme jo tottuneet kaupungin olevan autio. Sitä tuli melkein ärtyisäksi, että joku hoippui varoittamatta meidän täydelliseen kesähetkeemme. Tuntui omituisesti siltä, kuin näkisi pinkkitukkaisen ihmisen ensimmäisen kerran. Mummomaisen ennakkoluuloinen asenne nosti päätään. Perkeleen nuoriso!

Ole hyvä!

Sori hiljaiselo. Mummolla oli hetken aikaa elämää verkon ulkopuolella. Olen tässä lähipäivinä miettinyt hyviä tapoja ihan erityisen paljon. Listasin tähän top 3 hyvien tapojen puutteet, jotka minua ärsyttävät aivan äärettömästi. Sovittaisiinko, että kaikki noudatetaan näitä, niin Anna-mummon elämä olisi hitusen helpompaa – ja ehkä sinunkin?

1)Älä syö suu auki. Älä varsinkaan naurahda äänekkäästi hörähtäen, kun suussa on jotain, koska pian se on naamallani. Illallisen helppo tyylivinkki: pyyhi suusi ruoasta ja rasvasta, ennen kuin hörppäiset lasista. (Nipoa, tiedän. Jos tämä jo ärsyttää en suosittele lukemaan eteenpäin)

2)Anna naisen mennä ensin ovesta. Vanhanaikaista, mutta olen varma, että kukaan naishenkilö ei pahastu tästä huomionosoituksesta Alepassa, työpaikalla tai treffeillä.

3)Älä jätä tekstiviestillä, post-it-lapulla, isännöimissäsi/emännöimissäsi kotibileissä, ruotsinlaivan hytissä (kun kaveri nukkuu yläsängyssä), Facebookissa, romanttisen kävelyn jälkeen ystävänpäivänä tai kesämökillä (josta ei ole kyytiä kotiin). Nämä kaikki on testattu ja todettu huonoiksi sekä yllättäjänä että yllätettynä.

Mummomeininkiä

Annamummo löysi nyyjorkista fashionmummokengät!



Ja sitten polteltiin PIIPPANDERIA.

Päivän mummo

Muista katsoa Pikku-Britannia USA huomenna! Vielä pari viikkoa superhuumoria luvassa.

Pulloja ja palloja

Terveisiä Pietarista! Siellä hallitaan kiinnostuksen herättävä pakkaussuunnittelu. Maistuisiko makea vauvanpää vai olisiko nuori herrasmies enemmän makuusi?

Naminam ja puts puts!

Tämä on ollut herkkujentäyteinen viikonloppu. Perjantaina käväisin perinteisissä valmistujaisissa, joissa tarjottiin perinteisiä herkkuja - sienipasteijoita, poroa ja lohta sekä cocktailtikkuja (sain bongattua sellaisen, jossa oli kaksi palaa makkaraa ja paprika - jes) sekä kermakakkua ja lusikkaleipiä. Eilisissä tupaantuliaisissa sen sijaan tarjottiin herkkuja maailmalta: kuskusia, sweetchilimarinoituja kasviksia ja rapuja, hummusta ja jugoslavialaista nokkospiirakkaa. Bongasin myös tällaisen perinteisemmän herkun, jonka joku nokkela oli tuonut tuparilahjaksi. Kuinka siistiä siivous onkaan, kun on välineet kohdillaan!

Päivän mummo

Jos perjantaina ei naurata vaikka pitäisi, niin tsekkaa tämä osoite.

Mummokeiton virkistävä vaikutus

Kun Julia edusti eilen nuorison parissa Taikin kevätnäytöksessä, minä haahuilin kymmenen vuotta vanhempien patujen seurassa eräissä kinkereissä. (Kiitos viehkoille blogin seuraajille, jotka tulitte moikkaamaan!) Juhlat järjestettiin mitä ihanimmassa tilassa eli Yrjönkadun uimahallissa. Ja ei, juhlissa ei oltu alasti, vaikka ne järjestettiin naku-uimalassa. Kolme ihmistä on jo kysynyt tätä – millaisissa bileissä te kuvittelette minun käyvän?

Yrjönkadun superkaunis ja tunnelmallinen uimahalli on tullut tutuksi viikottaiselta aamu-uintireissulta seuralaiseni kanssa. Perinne on vähintään yhtä paljon terapiaa kuin kuntoilua. Aloitimme uimisen vuosia sitten. Olin silloin aika allapäin ja elämäni oli suurten mullistusten kourissa. Seuralaiseni ehdotti silloin tomerasti, että aletaan käydä yrtsillä aamuisin. On syy herätä ja altaassa kauhoessa saa samalla itkeä, kun on muutenkin jo naama märkänä. Flight of the Conchordsin Jemainen sanoin: ”I’m not crying, it’s just been raining on my face.” Tärkeämpi oivallus oli päästä mummeleiden seuraan. Kun lilluu mummokeitossa (eli altaassa) tai istuu löylyissä kaikenkokoisten ja -näköisten ja kuulee ja näkee ja kuvittelee kaikenlaisia elämäntarinoita, tuntuvat omat murheet aika pieniltä. Tai ainakin sellaisilta, joista selviää.

Nyt oma elämä on radallaan ja tasapainossa, eikä altaaseen putoile suolaisia kyyneleitä – paitsi ehkä hikipisaroita. Tavasta en kuitenkaan luovu. Kun kippistin eilen tyylikkäiden ja viileiden designereiden keskellä diskovaloissa, minä skoolasin mummoille.

Mummotakissa keikalle

Eilen kävin mummomaisesti konsertissa Kulttuuritalolla. Selvin päin. Istumapaikoilla. Kuuntelemassa miestä ja pianoa. Ylläni oli kätevä taiteltava takki, jonka saattoi sujauttaa kassiin, ettei tarvinnut odotella narikkajonossa.


Rufus Wainwright on ehdottomasti yksi aikamme pakahduttavimmista esiintyjistä. Rufus on vanha sielu. En ole kykeneväinen tekemään keikka-arviota, koska keskittyisin liikaa tunteeseen enkä tekniseen puoleen. Täysin puolueellinen mielipiteeni on: haluan Rufusin lemmikikseni. Kyseessä on koskettava, hauska, suloinen ja upea tulkitsija. Konsertin ensimmäisen näytöksen aikana Rufus oli pyytänyt yleisöä olemaan taputtamatta lainkaan. Mies esitti kappaleita uudelta, synkältä ja surumieliseltä levyltään pukeutuneena mustaan puuhkakauluksiseen laahukseen ja taustalla nähtiin videotaidetta.



Väliajan jälkeen lavalle saapui vapautuneen oloinen ja reipas artisti. Yleisö sai nauttia Rufusin höpsöstä huumorista ja jutustelusta hittien välissä. Suosikkejani Foolish Lovea ja April Foolsia ei tällä kertaa kuultu, toisin kuin viimeksi kaksi vuotta sitten, mutta kokoelma oli hyvin tasapainoinen herkkiksiä ja riehakkaampia ralleja, jotka toimivat hienosti pianosovituksena.

Toinen blogimme kirjoittaja tuhahti Rufusista: ”Ai onkse se, jolla on se kappale, joka soi ihan kaikkialla (cover-versio Leonard Cohenin Hallelujahista)” Suosittelen tutustumaan muuhun, Rufusin itse kirjoittamaan matskuun. Kaikki, joilla on joskus ollut särkynyt sydän, surua, epätietoisuutta, ongelmia tai onnea perhesuhteissa tai olo siitä, ettei kuulu joukkoon jos mihinkään, löytää kappaleista samastumista ja lohtua. Eilisen keikan jälkeen ajattelin suositella Rufusta myös äidilleni, joka on innostunut eläkepäivillään opettelemaan soittamaan pianoa.


Keikan jälkeen oli kevyt olo kävellä kesän tuoksussa kohti kotia. Ja kuinka nopeasti sitä pääsikään kotiin, kun oli kätevä ja mummomainen taittotakki mukana! Pitänee ottaa tavaksi ottaa Tavastian keikoillekin mukaan. Siellä kun fiiliksen pilaa loputon jonottaminen keikan jälkeen, joka saattaa kestää kevyesti 45 minuuttia. Ja mummo jos joku kaipaa kauneusunensa.

WWMD?

Julia tiivisti aloituksessaa hyvin mummoilun ytimen. Mummolife ei ole kiinni iästä. Mummoilu on sitä että saa ja uskaltaa olla olla mukavuudenhaluinen ja oma itsensä – myös muiden asioiden kustannuksella. Saa puhua viisaita ja höperöitä samassa lauseessa. Kiinnostaako mummoilumme ja bloggaamisemme muita kuin meitä ja mitä tästä kaikesta tulee? Koska mummoilu loppuu ja seisooko siellä kiitos vai tuskaa? Se on loppujen lopuksi toisarvoista. Välittäisikö mummo? Kun elo on vähän tuskaisen vakavaa, hankalaa ja hipsteriä, on hyvä miettiä What would mummo do? Useimmiten oikea ratkaisu ongelmaan on se, mikä tekee elämästä mukavampaa.