Horisevat mummot

Mummouden yksi hienoista iloista on mielivaltainen hoirseminen tuiki tuntemattomille ihmisille. Ja tätä eivät tee pelkästään mummot, vaan myös papat. Tapahtui taannoin belgialaisessa opiskelijaruokalassa (kyllä, mummot ja papat ovat vallanneet Louvain-la-Neuven opiskelijaruokalat):

Istuin tyytyväisenä perunamuusin äärellä, kun noin 90-vuotias setä kääntyi puoleeni ja alkoi kaivella housujaan. Vähän pelotti, mutta vanha nahkakukkarohan sieltä tuli ja kukkaron sisältä hämmentävä vanha paperi. Siinä oli sedän kuva ja todiste siitä, että hän on taistellut toisessa maailmansodassa Belgian merivoimissa. Kiitos tästä tiedosta, hyvä setä. Tämän jälkeen setä yritti horista vielä (ranskaksi, bien sûr) jotain sotamuistoistaan, mutta mongerrus + belgian ranska takasivat sen, etten ymmärtänyt sanaakaan sedän sepustuksista. Hymyä sedällä kyllä riitti ja hän kikatteli kuin pieni tyttö koko keskustelun ajan.

Saattaa olla, että pian tämä mummo alkaa myös horista satunnaisille ihmisille kahviloissa ja junissa, suomeksi, luonnollisesti.

Flown kyttäyslista

Mummot ovat lähdössä Flow-festivaalille paheksumaan. No tietenkin hipstereitä, mutta mitä kaikkea heissä? Mummot kyllä pitävät mummolaseista - totta kai! Mutta kaikki hipsterilasit eivät ole ok, esimerkiksi nämä.

Sen sijaan mummot rakastavat hipsterikampauksia, sillä niille voi nauraa aidosti.



Mummo ei ymmärrä ironiaa, joten viikset on viikset ja hiukset on hiukset, ilman mitään määritteitä.

Pyrimme myös bongaamaan 10 eri hipsteri-ilmiötä. Erityisesti minua kiinnostaa tavata hipsterihoro (ja tämä voi todellakin olla myös miespuolinen), joka oikeasti haluaisi lorttoilla samanlaisissa vaatteissa kuin BB-kaksokko Henna ja Antti. Uskon, että näen myös ns HIPSTERIVAKOJA runsaasti. Kun housut ovat jumalattoman kireällä ja t-paita yltää minne yltää, vakoilua on varmasti luvassa.

Hipsterien välinen rakkaus on ristiriitaisella tavalla kiahtovaa. Kaksi SÖPÖSÖPÖLÄIShipsteriä pussailemassa? Hyi vittu! on ensimmäinen ajatus, joka mielikuvasta herää. Mutta sitten mummo muistaa, että hispteritkin ovat vain ihmisiä, ja ihmisillä on oikeus NUOLLA MISSÄ HUVITTAA. "Hipster love is usually so hot it burns you twice.." joten tauteja on varmasti myös tarjolla flowssa, poimikoon koriin ken halajaa.

Hipsteripyörät. Niitä tullaan näkemään taatusti. Luultavasti festifaalialueella saakka, sillä rakasta fiksipyörää tuskin uskaltaa jättää chavien armoille pyöräparkkiin. Olen itsekin saanut osakseni fiksipyörien ilot, sillä fiksipyöräystäväni ovat raijanneet vierailuillaan pyöränsä eteiseeni asti, sillä sisäpiha on liian riskialtis ja rahvas paikka niiden säilytykseen.

Hipsteripoliiseja, hipsteri-ilmiöistä pahimpia, mummojen ei tarvitse erikseen bongailla, sillä ne löydämme omasta syämestämme.

Mummokeiton virkistävä vaikutus

Kun Julia edusti eilen nuorison parissa Taikin kevätnäytöksessä, minä haahuilin kymmenen vuotta vanhempien patujen seurassa eräissä kinkereissä. (Kiitos viehkoille blogin seuraajille, jotka tulitte moikkaamaan!) Juhlat järjestettiin mitä ihanimmassa tilassa eli Yrjönkadun uimahallissa. Ja ei, juhlissa ei oltu alasti, vaikka ne järjestettiin naku-uimalassa. Kolme ihmistä on jo kysynyt tätä – millaisissa bileissä te kuvittelette minun käyvän?

Yrjönkadun superkaunis ja tunnelmallinen uimahalli on tullut tutuksi viikottaiselta aamu-uintireissulta seuralaiseni kanssa. Perinne on vähintään yhtä paljon terapiaa kuin kuntoilua. Aloitimme uimisen vuosia sitten. Olin silloin aika allapäin ja elämäni oli suurten mullistusten kourissa. Seuralaiseni ehdotti silloin tomerasti, että aletaan käydä yrtsillä aamuisin. On syy herätä ja altaassa kauhoessa saa samalla itkeä, kun on muutenkin jo naama märkänä. Flight of the Conchordsin Jemainen sanoin: ”I’m not crying, it’s just been raining on my face.” Tärkeämpi oivallus oli päästä mummeleiden seuraan. Kun lilluu mummokeitossa (eli altaassa) tai istuu löylyissä kaikenkokoisten ja -näköisten ja kuulee ja näkee ja kuvittelee kaikenlaisia elämäntarinoita, tuntuvat omat murheet aika pieniltä. Tai ainakin sellaisilta, joista selviää.

Nyt oma elämä on radallaan ja tasapainossa, eikä altaaseen putoile suolaisia kyyneleitä – paitsi ehkä hikipisaroita. Tavasta en kuitenkaan luovu. Kun kippistin eilen tyylikkäiden ja viileiden designereiden keskellä diskovaloissa, minä skoolasin mummoille.

Älä välitä

Mummoutta pohtiessani olen ymmärtänyt, että yksi, mikä mummoilla on ylitse muiden, on kuolemanläheisyys. Elämä on jo niin pitkällä, että sillä, mitä tekee, ei ole enää niin väliä. Mummoilla on mahdollisuus olla välittämättä. Asioita ei välttämättä voi enää kauheasti parantaa tai muokata, ei voi tulla suosituksi tai edetä urallaan. Ja tämä antaa suunnattoman vapauden, voi tehdä mitä lystää!

Mummot ei aina välitä, miltä näytetään (esim lilapermanenttihiusmummot) tai miten puhutaan (annan oivallus höperöydestä yhdestettynä viisauteen). Tämä on uskomaton voimavara mukavuudentavoittelussa, ja vasta mummot keksii sen.

WWMD?

Julia tiivisti aloituksessaa hyvin mummoilun ytimen. Mummolife ei ole kiinni iästä. Mummoilu on sitä että saa ja uskaltaa olla olla mukavuudenhaluinen ja oma itsensä – myös muiden asioiden kustannuksella. Saa puhua viisaita ja höperöitä samassa lauseessa. Kiinnostaako mummoilumme ja bloggaamisemme muita kuin meitä ja mitä tästä kaikesta tulee? Koska mummoilu loppuu ja seisooko siellä kiitos vai tuskaa? Se on loppujen lopuksi toisarvoista. Välittäisikö mummo? Kun elo on vähän tuskaisen vakavaa, hankalaa ja hipsteriä, on hyvä miettiä What would mummo do? Useimmiten oikea ratkaisu ongelmaan on se, mikä tekee elämästä mukavampaa.

Mummo on aina muotia

Mitä on mummoilu? Mielestäni mummoilu on mukavuuden tavoittelua, satunnaista muodin kelkasta putoamista ja tietynlaista raihnaisuutta. Toki mummoja on monia. On Eira-mummo, joka käy välillä Ekbergiltä hakemassa bebé-leivoksen ja puhuu helsingin ja ruotsin sekoitusta ("mä tykkään et.. mä bruukkaan käydä promenaadilla.."). On tanta som trängs -mummo, joka tönii kaupan jonossa nuorempiaan ja istahtaa ratikassa viattoman ihmisen syliin, jos häne ei erehdyksessä ymmärrä antaa paikkaansa. On homing-mummo, jonka pullat, leivokset ja muussit maistuvat toki hyviltä, mutta niissä on vivahde 80-lukua. Homing-mummo ei myöskään ajele viiksiään ylähuulelta.

Mummous on elämänasenne. Se on jotain hyvää ja kaunista, joka tekee arkipäivästä kauniin.