Suositellaan: Aamuyö tuomiokirkolla. Kuten kaikki tietävät, mummot ovat varsinaisia aamuvirkkuja. Kaffet on keitetty ja tukka paplareilla ennen kuin hesari kolahtaa postiluukusta. Joskus sitä nuorempikin neitonen on hereillä kello puoli kuusi – esimerkiksi olemalla menemättä nukkumaan. Yöllisen petankkiturnauksen jälkeen oli pakahduttavan juhlavaa istua tuomiokirkon rappusilla hiljaa ja tuijottaa tyhjää senaatintoria. Oh! Mielessäni taustalla soi tämä biisi. Aurinko tuli esiin ja alkoi lämmittää kasvoja, mukavaa. Seurueemme tuijotti tyhjää aukiota ja mietiskeli hiljaa ja puhui vähän. Äkkiä katsekenttäämme osui kohti Katajanokkaa kipittävää pinkkitukkainen tyttö. Sitä melkein hämmentyi, kun näki jonkun tuntemattoman ihmisen. Olimme jo tottuneet kaupungin olevan autio. Sitä tuli melkein ärtyisäksi, että joku hoippui varoittamatta meidän täydelliseen kesähetkeemme. Tuntui omituisesti siltä, kuin näkisi pinkkitukkaisen ihmisen ensimmäisen kerran. Mummomaisen ennakkoluuloinen asenne nosti päätään. Perkeleen nuoriso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti