perjantai 4. kesäkuuta 2010

Keskari

Nykymummon eräs tärkeimmistä työvälineistä on keskari. Minä näytä keskisormea keskimäärin kerran päivässä - riippuen, olenko pyörällä vai kävellen liikkeellä. Se, kenelle keskaria näytän, ei katso ikää tai sukupuolta. Riittää, kun joku autoilija törttöilee.

Esim. eilen talutin pyörääni Töölössä (mummojen luvattu maa) suojatien yli. Amisauto tuli siihen jumpuuttamaan paskamusaansa ja laittoi töötin pohjaan. Pakko oli sitten pysähtyä ja kääntyä, nostaa keskari hitaasti ylös ja vasta sitten jatkaa matkaa (tästä on muodostunut bravuuri mulle). Helsinkiläisautoilijat kun sattuvat olemaan pahempia kuin TULIMEREN LÄPI KÄVELEMINEN HELVETISSÄ.

Joskus tietenkin keskarin näyttäminen on vahingollista - niin henkisesti kuin fyysisesti. Muutaman kömmähdyksen jälkeen olen päättänyt, etten näytä keskaria enää esim työpaikan parkkipaikalla. Ja jos jonain päivänä mut löydetään tienpenkasta mukiloituna, voitte ajatella, että
sillä muijalla riitti sisua loppuun saakka
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti