Anna-mummo on vähän huolissaan. On lauantai-ilta. Tukka on sekaisin, päällä on oloasu, seurana kaveri ja kissa. Tilanne olisi aika ok, jos kello olisi 02:00 ja oltaisiin juuri palattu universumin siisteimmistä bileistä, mutta ei, kello ei ole edes seitsemää. Molempina tämän viikonlopun iltoina koti, kynttilät, punaviini, lihapullat, jutustelu ja niin edelleen on houkutellut enemmän kuin juhlinta ja riekkuminen. Eilen olisi ollut huippumeininkiä ja tänäänkin hipat, joita olen odotellut koko syksyn ja valinnut asun jo syyskuussa.
Onko syynä syksyn väsähdys, aika äärimmilleen viety työtaakka (eläkepäiviä odotellessa), liian hyvät uutuuslevyt soittimessa vai - wait for it - mummoutuminen ja kotiloituminen.
Onneksi pian alkaa pikkujoulukausi.
Kyä se naisen paikka kotona on, hyvä että olet ottanut tämän ohjenuoran käsiisi.
VastaaPoistaEn tiedä, tahdonvastainen dokailu.. se on aika ankeeta. Itse asiassa taidan kirjoittaa siitä ihan oman postauksen - niin paljon kokemusta aiheesta on lähiaikoina reitty.
ps. kiitos pikkujoulukausimuistutuksesta! Sitä odotellessa!
ps2. Täällä on jo joulukamat kaupoissa.
Oon kans vähän kyllästynyt pakkodokailuun tai hupin hakemiseen sitä kautta.
VastaaPoistap.s. pikkarikausii oon jooo oovella! Onneks se on aina ovella, esim tammikuussa ei oo yhtään liian aikaista viettää vuoden 2011 ekoja pikkujouluja. Terrrrvetuloa.
ps2. Ei terve. Olin myös Lontoossa kuukausi sitten. Libertyn jouluosasto oli just avattu. Jäi sit kuitenki väliin.